Balin tuhannet tassut

Astuessani sisään en tiedä mitä odottaa.

Jotakin surkeaa ehkä? Jotakin mikä saisi minut itkemään?  Ei mitään sinne päinkään. Kun avaan oven näen edessäni monta kymmentä innokkaasti heiluvaa häntää, nenän päät tökkivät paljaita jalkojani uteliaana ja kun kumarrun, saan naamalleni kasan märkiä pusuja.

Pienen pienien koirien seassa on iso hymyilevä rottweiler nimeltään Basta joka tarjoaa mahaansa rapsutettavaksi. Hetken rapsutettuani huomaan että Bastalla on vain kolme jalkaa. Kaikesta tästä pyyteettömästä ilosta huolimatta joudun pidättämään kyyneleitä ensimmäistä kertaa tänä päivänä. Basta nauraa onnessaan kun rapsutan sen mahaa, ja painaa päänsä jalkapöydälleni.

Kaikkia näitä koiria yhdistää yksi asia: Ne ovat ensin tulleet hylätyksi, ja sitten pelastettu Barc 4 Balidogs-yhdistyksen johdosta.  Olen tullut yhdistyksen yhteen seitsemästä toimipisteestä Ubudiin tapaamaan Alanah Daltonia.

Uusi-Seelantilainen Alanah on pitkän linjan vapaaehtoinen.  Hän tuli ensin BARCiin vain muutamaksi päiväksi, seuraavalla reissulla muutamaksi viikoksi, ja nyt, viimeisimmällä reissullaan hän on viipynyt 15 kuukautta.

BARC, eli Bali Adoption and Rehabilitation Center perustettiin kymmenen vuotta sitten, ja se toimii täysin lahjoitusten varassa.

Alanah  kertoo yhdistyksen toiminnasta samalla pitäen koiria sylissään ja vaihtaen pentua välillä. Rapsutukset ovat kuulemma harvinaista herkkua. Yhdistyksen työntekijät ovat niin kiireisiä pitämään huolta koirien perustarpeista että välillä rapsutuksille ei vain jää aikaa. Onneksi joka iltapäivä paikalle pelmahtaa muutama turisti valmiina rapsuttelemaan sydämensä kyllyydestä.

BARC työllistää 30 paikallista työntekijää, jotka hoitavat koiria kuutena päivänä viikossa pitäen vain yhden vapaapäivän viikossa. Tosin hätätilanteita varten jokainen on 24/7 tavoitettavissa ja valmiina lähtemään hommiin. BARCin toimintaan kuuluvat mm. sterilisaatiot, kouluttaminen, rokotukset, sekä tietenkin hylättyjen koirien pelastaminen, hoitaminen ja adoptio-ohjelma.

Florian-pentu löytyi oltuaan rannalla kaksi viikkoa sisarustensa kanssa, Patch taas hylättiin Alanahn portin taakse mistä se löytyi salaojaputkesta sisarensa kanssa.

Kun koira pelastetaan, se joutuu ensin karanteeniin siksi aikaa että se on saanut rokotukset ja on terve tarttuvista taudeista. Karanteenissa olevat koirat koitetaan saada aina kotihoitoon missä ne saisivat temmeltää vapaana, mutta vapaaehtoisten vähyyden vuoksi osa joutuu tyytymään viettämään karanteeni-aikansa häkissä.

BARCilla ei Alanahn lisäksi olekaan kuin muutama vapaaehtoinen, joista yksikään ei ole paikallinen. Suurin osa vapaa-ehtoisista on mukana toiminnassa päivän, maksimissaan viikon. Alanahlla itsellään on tällä hetkellä kotihoidossa kolme koiraa. Alanah kaivaa kännykän taskustaan ja näyttää minulla kuvan kahdesta. Koirat ovat pieniä ja karvattomia, noin kilon painoisia  ja niille on puettu päälle sukat paidoiksi. Kuva on samalla maailman söpöin, ja samalla maailman surullisin.

Alanah on kysynyt minulta monta kertaa tahdonko mennä käymään alakerrassa. Mietin mitä siellä mahtaa olla. Yläkerrassa on nopealla laskemisella yli 30 koiraa. Kun kysyn asiasta, Alanah vastaa: Lisää koiria. Häkellyn. Laskeudumme jyrkkiä kivirappusia alas ja tulemme metalliselle portille. Portin takana häntäänsä heiluttaa tummanruskea iso koira jonka koko vartalo vääntyilee iloisesti heiluvan hännän tahdissa. Suunpielet ovat kääntyneet sarjakuvamaiseen hymyyn.

Alakerrassa pidetään koiria jotka ovat vielä niin arkoja että ne eivät sovellu yläkerran hälinään, sekä koiria jotka tuskin koskaan tulevat adoptoiduiksi.

Vastaan lompsii Growie. Paikan isoin koira jonka silmät eivät lakkaa vuotamasta rähmää ja turkki on lopullisesti pilalla läpikäytyjen sairauksien vuoksi. Growien tassut ovat kuin karhun, ja jopa hieman pelästyn tätä jättiläistä. Alanah kumartuu Growien viereen ja koira painaa päänsä Alanahn kättä vasten. Kun taputan Growien selkää sen jalka alkaa vispaamaan nautinnosta.

 

BARC-yhdistyksen kautta uuden kodin ovat saaneet tuhannet koirat. Viimeisen kuuden viikon aikana BARCista on adoptoitu 90 koiraa. Alanah kertoo että usein adoptio päivien päätteeksi jos uuden kodin on löytänyt 8 koiraa, kotimatkalla työntekijät löytävät 6 uutta hylättyä koiraa. Yhdistyksellä onkin koko ajan noin 350 koiraa hoidossaan, vaikka resursseja olisi noin puoleen tuosta määrästä.

Growien seurassa liikkuu musta Fergus. Fergus kärsi löydettäessään pahasta ihosairaudesta jonka vuoksi sen koko turkki oli tippunut pois. Hoidon ja paranemisen jälkeen turkki ei ikinä kasvanut takaisin ja Fergusista jäi pieni musta nahkapötkö. Fergus on odottanut omaa kotiaan jo usean vuoden, eikä kukaan ole ikinä ollut kiinnostunut sen adoptoinnista. Sen häntä vispaa vimmatusti kun taputan sitä, ja käsiini tarttuu pienen pientä mustaa hilsettä.

Vaikka nämä tapaukset vaikuttavat toivottomilta, aina löytyy poikkeuksia. Kerran BARCiin marssi tyttö joka kertoi haluavansa adoptoida koiran jota kukaan muu ei adoptoi. Tyttö lähti kotiin mukanaan Zeus, kolmijalkainen vanhaherra jonka etutassu oli lyöty viidakkoveitsellä poikki.

Kun pääsemme peremmälle pihalla, Alanah näyttää lempikoiransa. Koira katsoo Alanaah lempeästi. Alanah kaappaa sen syliinsä ja koira rentoutuu silmien edessä. Se nauttii joka sekuntista minkä se saa olla Alanahn sylissä. Alanah kertoo että koira pelkää vieraita ihmisiä ja on hyvin arka, mutta kuukaussien kuluessa hän on kumminkin onnistunut voittamaan sen luottamuksen puolelleen. Kysyn koiran nimeä mutta Alanahlla on niin vahva aksentti etten saa nimestä selvää.

Pihan perällä on kaksi vitivalkoista muutaman kuukauden ikäistä pentua. Ne ovat vasta saapuneet ja hyvin arkoja. Jo ollessani vain viiden metrin päässä koirat ottavat jalat alleen ja piiloutuvat ruohikkoon.

Alanah jättää minut kuvaamaan ja lähtee kotiinsa hoitamaan karanteenipotilaita.  Kiertelen vielä pitkän aikaa ja tervehdin jokaista koiraa. Yläkerrassa käyn lattialle istumaan ja nostan kaksi pentua syliini nukkumaan. Kello alkaa olla jo paljon ja tiedän että kohta on pimeää ja on lähdettävä kotiin. Vielä viimeiset rapsutukset. Istuessani lattialla koiranpentujen ympäröimänä lupaan itselleni että tulen tänne vielä uudestaan, tekemään osani, edes yhdeksi päiväksi.

 

 

Faktaa:

Balikoirat on oma koirarotunsa joka on säilynyt puhtaana tuhansia vuosia. Ennen vuotta 2006 Balilla ei ollut yhtäkään länsimaalaista koiraa. Balikoirat ovat lojaaleja, vahvoja, fiksuja ja hyviä vahtikoiria. Balikoirat liikkuvat ketterästi kuin kissat ja metrin  korkuisen aidan ylittäminen ei ole temppu eikä mikään. 95 prosenttia BARCin hoidossa olevista koirista on balikoiria tai Kintamani-koiria (Toinen, pitkäkarvaisempi Indonesialainen rotu)

BARC sai alkunsa kun perustaja Linda alkoi pelastamaan koiria kadulta kotiinsa. Linda asuu edelleen Balilla, kotonaan yli 20 koiraa.

BARC on viimeisen vuoden aikana pelastanut 720 koiraa ja steriloi ja rokottaa satoja koiria kuukaudessa.

Balilla on mieletön määrä punkkeja, ja pelkästään koirien punkkien poistoon menee tunteja päivässä.

BARC kokkaa jokikinen päivä 450 kiloa ruokaa koirille.

Pyykkiä kertyy jokaisessa toimipaikassa niin paljon että pyykkikone ei päivän aikana lepää hetkeäkään.

BARC rakentaa parhaillaan ”eläinten vanhainkotia”, paikkaa johon adoptioon kelpaamattomat koirat sekä muut eläimet pääsevät viettämään rauhassa elämänsä loppuun. BARC on koirien lisäksi pelastanut kaltoinkohdeltuja apinoita, hevosia sekä jopa sikoja!

 

Yhdistyksen sivulta löytyy kattavasti lisää infoa sekä tarinoita pelastetuista eläimistä! Sivujen kautta pääset myös lahjoittamaan Balilaisten kaltoin kohdeltujen, hylättyjen koirien hyväksi. Jokainen lahjoitus on tärkeä.

https://barc4balidogs.org.au/

 

VUF! Kiitos kun jaksoit lukea loppuun! Kertokaahan onko siellä ruudun takana yhtäkään rescuekoiran omistajaa? Itseäni odottaa kotona pikkainen Romanialainen <3

Vielä vajaa kaksi viikkoa jäljellä Indonesiassa, lupaaan tuoda mukanani palan aurinkoa!

-Astrid

http://www.astridmannerkoski.com