Afrikan yö – Vinkkejä yökuvaamiseen

Nykyvehkeillä on suhteellisen yksinkertaista saada linnunrata yökuvaan näkyviin – mutta kun haluaa tarkkuutta ja laattua kuviin on tunnettava muutamat niksit ja liikkuvat osat, joihin ei valitettavasti aina voi edes itse vaikuttaa.

Instaurani aikana heittämällä yleisin kysymys on ollut se, että miten linnunradasta voi saada niin selkeitä kuvia ja se, että onkstää photoshopattu. Tässä postauksessa kerron aluksi melko pikaisesti ohjeita siihen miten linnunrataa ja tähtiä kuvataan ja mitkä asiat kuvan onnistumiseen vaikuttaa. Lisäksi käyn läpi muutamia läpi muutamia lukuisista virheistäni oppimiani niksejä, jotka vaikuttavat huomattavan paljon kuvan laatuun, yksityiskohtien tarkkuuteen ja kuvan kiinnostavuuteen. Ja todellakin, kyllä niitä välillä joutuu photoshoppaamaan, mutta enemmänkin kuvan laadun ja panoramojen teon merkeissä.

Yökuvaukseen onnistumiseen ja ylipäätään kuvan saamisen mahdollisuuteen vaikuttaa kymmeniä asioita. Kaikkihan varmasti ymmärtävät sen, että jos on pilviä niin eihän se pirskatti sieltä läpi näy se tähtitaivas… ei edes hyvillä välineillä. Toinen asia, joka saattaa jo jotkut yllättää on se, että esimerkiksi kesällä Suomessa on niin valoisaa läpi yön, ettei tähdet näy lainkaan. Auringon tulee olla tarpeeksi kaukana horisontin alla, ettei sen valaise liikaa kuvaa. Suomessa elokuun lopussa pikkutunneilla on jo tarpeeksi pimeää, Afrikassa ainakin päiväntasaajan maisemissa aurinko on päivällä suoraan pään päällä ja yöllä suoraan jalkojen alla eikä siellä ole merkittäviä vaihteluita vuodenaikojen välillä. Kolmas seikka, jota ei monikaan aloittelija ehkä muista huomioida on se, että Linnunradassa parhaiten kuvaan näkyy galaxin keskiosa, joten linnunradan asento vaikuttaa myös huomattavasti siihen, miten selkeästi se kuvassa erottuu. Linnunrata on todella himmeä kun kuvaa otetaan suoraan linnunradan ytimestä poispäin. Viimeisin asia, joka ehdottomasi tulee ottaa huomioon on kuu. Täydenkuun aikaan ei linnunrataa saa mitenkään kuvaan näkyviin, vaikkakin muuten kuu ja sen valo mahdollistaa mitä kiinnostavimmat yökuvat. Joka kuukaudessa on 5 hyvää päivää jolloin kuu on pimeänä tai sitä näkyy vain heikko sirppi.

Elokuussa minut tapaa Porkkalasta näinä päivinä 🙂

Kun nämä muutamat asiat täyttyvät, eli taivas on pääosin selkeä, auringon sekä kuun valo on poissa pelistä ja Linnunrata on hyvässä asennossa voidaan lähteä oppimaan virheistä ja kehittymään lajissa 🙂

Vaadittavat välineet

  • JALUSTA,
    • Tärkein väline, jonka tulee olla niin tukeva, ettei se heilu, vaikka pasaati sitä hiukan hellisikin
  • Kamera
    • Kameran tulee kestää vinkumatta hyvin suuria kennon herkkyyksiä (ISO -arvo tulle pystyä nostamaan vähintään 3200:n, ilman että kuva totaalisesti rakeistuu). Nykyään myös halvemmat pienen kennon kamerat käsittelevät hyvin korkeita kennonherkkyyksiä, mutta uudet täydenkennon kamerat tekevät sen silti monikertaisesti paremmin.
  • Optiikka
    • Objektiivin tulee olla tarpeeksi laaja (joskin tiukemmalla polttovälillä voi ottaa useamman kuvan ja yhdistellä ne yhdeksi) ja sen  aukko on saatava auki ainakin F2.8:iin asti. Huomioitavaa on, että aina kun käytetään linssin mahdollistamaa suurinta aukkoa, kuvan laatu kärsii, kuvan reunat jäävät tummemmeksi (vinjetointi) ja kulmissa tähdet alkavat paisua epämuodostuneiksi. Jos linssi mahdollistaa esim F1.4 aukon, kannattaa sitä ehdottomasti silti käyttää esim F2.8:lla, jonka myötä vinjetointi häviää ja kuvan laatu myös kulmissa on parempi.

Tämä kuva on otettu siten, että olen ottanut neljä vaakakuvaa 20mm linssillä ja yhdistänyt kuvan Lightroomissa. näin kuvasta saa laajemman ja suurempiresoluutioisemman.

Perusasetukset

  • Aukon tulee olla tarpeeksi suuri, jotta valoa keräytyy kennolle mahdollisimman suhteellisen pienessä ajassa. F2.8 -aukkoa voidaan pitää lähtökohtana.
  • Valotusaika kannattaa aina asettaa maksimille. Maksimi valotusaika riippuu aina objektiivin laaduudesta. Täydenkennon kamerassa esim 14mm:n linssillä (superlaajakulma – noin 130-astetta) voidaan valotusaikana käyttää jopa 30 sekuntia ilman, että maan pyörimisen näkyy tähdissä viivoina. 50mm objektiivilla valotusaikana voidaan käyttää 10:tä sekuntia. Täydenkennon kamerassa tuon maksimivalotusajan saa laskettua jakamalla luvun 500 linssin millimäärällä (esim 500/50mm = 10s).
  • Kameran ISO-herkkuus voidaan oletuksena asettaa 3200:an. Mikäli kamera kestää isoja herkkyyksiä hyvin, voidaan arvoa nostaa jopa 12800:an, joka mahdollistaa taas pienemmän aukon, ja nopeamman valotuksen käytön (parempi laatu).
  • Valkotasapainoa ei kannata pitää automaattiasennossa, jossa se normaalisti lähestulkoon aina on vaan se kannattaa asettaa oletuksena arvoon 3500K. Ensimmäisen kuvan jälkeen voi päätellä tuliko kuvasta liian keltainen tai sininen ja sitten joko nostaa tai laskea valkotasapainoa. Suomessa kuvatessa ainakin paikoissa, jossa itse käy on aina jonkun verran ulkopuolista valosaastetta, joka vaikuttaa kuvan väritykseen. Suomessa käytän yleensä arvoa 3300K. Afrikassa, jossa valosaastetta ei ollu lainkaan, käytin arvoa 3800K.
  • Linssin kuvanvakaaja aina pois päältä
  • Laukasin kannattaa aina asettaa kahden sekunnin viiveelle, jotta painalluksen aiheuttamaa vapina ei näy kuvassa.
  • Tarkennus kannattaa aina hoitaa liveviewissä, jos mahdollista. Linssi asetetaan manuaalitarkennustilaan. Objektiiveissa on yleensä myös äärettömän merkki, jonka periaatteessa pitäisi tuottaa tarkat tähtikuvat, mutta tähän päivään mennessä en ole tavannut linssiä, jossa tuo merkki pitäisi kutinsa. Liveviewillä tarkennettaessa kannatta kamera suunnata kohti kirkkainta tähteä ja zoomata näyttö niin pitkälle kun menee ja hioa tarkennus siinä. Jos liveviewiä ei ole niin kannattaa asettaa tarkennus äärettömään, ottaa kuva ja katsoa miten kävi. Jos ei nasahtanut kohilleen niin tehdä tarvittava korjaus ja kokeilla uudestaan. Tuon jälkeen kannattaa varoa visusti koskemasta tarkennusrenkaaseen. Voi myös käyttää esim sähköteippiä ja teipata tarkennus oikeaan kohtaa, jonka jälkeen kameraa uudestaan suunnattaessa ei vahingossa tule sohaistua tarkennusta pieleen 🙂

Näillä asetuksilla pitäisi päästä jo pitkälle. Tämän sisäistettyä kuvista tulee jo hienoja. Jos ja kun haluaa kuitenkin kuvasta vielä hienomman kannattaa alkaa panostaa kuvan maisemaan. Esim vanhan kelopuun siluetti kuvassa toimii aina. Myös peilityyni vesi tekee hienoja heijastuksia linnunradasta. Kuvaan saa elävyyttä myös erilaisillä valoilla. Perus taskulamppu (joka muutenkin kannattaa olla mukana) toimii hienosti kuvissa ja se myös piirtää kuvaan hienon valomiekkamaisen tolpan jos valon teho on tarpeeksi suuri. Taskulamppua voi käyttää myös maiseman valottamiseen, mutta tällöin pitää lamppua käyttää erittäin himmeällä tai maalata maisema erittäin nopeasti. Vain mielikuvitus on rajana. Kuvauskohteeseen kannattaisi aina tulle ennen pimeän tuloa, jotta maisemaa voi vähä tarkastella ja päättää mitä osia siitä haluaa kuvaan.

Kuvassa Ruotsalaiset turistit on maalattu kännykän lampulla. Tämä edellyttää että kuvan kohteet ovat todella liikkumatta. Kuvassa ei harmikyllä kuulu ääni, mutta voin kertoa, että ympärillä naureskeli hyeenalauma. Kuva on otettu Serengetin kansallispuistosta. Kuvassa näkyy linnunrata-galaksimme keskiö, jossa on kaikista eniten värejä ja yksityiskohtia.

 

Panoraamakuva

Jos sattuu maisemaan, jossa näkyy koko linnunradan kaari, on syytä ja suositeltavaa harkita laajan panoraman ottamista 🙂 Tanzanian Zanzibar-saarella minulle avautui tällainen mahdollisuus. Panoramat kannattaa ottaa aina siten, että kamera on pystykuvausasennossa, koska pystyttäinen liitos on aina vaikeampi kuin vaakamainen. Tällaisissa tapauksissa jalustan tulee olla täysin vaakatasossa, jotta ei tarvitse kuin kääntää kameraa ilman muita korjausliikkeitä. Otettujen kuvien on syytä limittyä ainakin 30-prosentti, jotta tarpeeksi yhdistämiseen tarvittavia yksityiskohtia löytyy.

Kuvan vaakapanoraama on muodostettu 28 kuvasta, jotka on otettu kahdessa rivissä eli 14 kuvaa per rivi. Kameran asetukset olivat: 20mm, F2.5, 20s, ISO4000. Vasemmalla näkyy hotellimme valo ja oikealla eteläkärjen majakka.

Kuvan pystypanoraama on otettu siten, että on otettu 5 vaakasuuntaista kuvaa alhaalta ylös ja yhdistettu ne pystykuvaksi. Kuvan alin ruutu on otettu kahdesti. Toisessa on himmeästi maalattu Maasai-soturi ja toisessa sama maisema ilman kohdetta. Tämän tein siksi, koska en tykännyt siitä, mitä valomaalaus teki muulle maisemalle.

Kuvien pinoaminen – Stäkkäys

Vaikka kamera käsittelisi kuinka hyvin isoja kennonherkkyyksiä niin aina kuvaa jää rakeisuutta ja yksityiskohdat sekottuvat niihin. Jos kuvista haluaa todella silky-smootheja niin kuvia voi myös pinota. Kahden kuvan pinoaminen periaattessa aina puolittaa käytetyn ISO-arvon. Alla olevassa kuvassa olen pinonnut 13 kuvaa, jotka otin 35-millisessä linssillä arvoilla: 35mm, F2.5, 10s, ISO6400. Pinoaminen vaatii aina sen, että kuvat kohdistetaan toisiinsa nähden, koska joka kuvassa maa on liikkunuy himpun verran. Photoshopissa on toiminto joka tekee tuon automaattisesti, mutta tulos on monesti niin toispuoleinen, että teen sen usein manuaalisesti. Kun kuvat on kohdistettu niin kuvanipusta tehdään ns. smart object, jonka jälkeen sille tehdään ns. mediaanipinous (median stack). Kuvista ylempänä on yksittäinen ruutu ja sen alla 13:sta kuvasta tehty stäkki. Postauksen kuvanlaatu on sen verran heikkoa laatua, etten oel varma näkyykö kuvissa sen suurempaa eroa, mutta täydellä resoluutiolla katsoessa ero on valtava.

Yksittäinen ruutu (ISO6400)

13 ruutua pinottuna yhteen (ISO käytännössä alle 50 🙂 )

Valosaasteen ja kuunvalon käyttö yökuvissa

Vaikka alussa mainitsinkin, että kuun pitää olla piilossa kun yökuvia otetaan niin se ei aina täysin pidä  paikkansa. Jos kuuta näkyy vielä vain vähän niin se voi toimia myös hienona efektinä kuvassa. Etenkin silloin kun se ei ole linnunradan kohdalla ja se on horisontissa. Tällöin saadaan kuvaan auringonlaskutunnelma, jossa silti näkyy linnunrata. Nämä ovat niitä kuvia, josta usein saa ”Photoshopattu” -komentteja 🙂 Myös kaukana olevan kaupungin valo tuo kuvaan samanlaista efektiä. Esimerkiksi Porkkalanniemessä kun kuvaa elo-syyskuussa niin linnunrata on suunnillee Tallinnan suunnalla. Jos Tallinnan päällä sattuu olemaan pientä pilveä niin kamerassa tuo valo näyttää erehdyttävästi hienolta keltaiselta auringonlaskulta. Näissä valosaasteellisissa kuvissa valoa tulee kuvaan enemmän, joten se tulee olla huomioituna myös asetuksissa. Alla oleva kuva on otettu asetuksilla 20mm, F2.8, 10s, ISO3200.

Kuvassa otettu neljä vaakasuunteista kuvaa, jotka yhdistetty Lightroomissa pystypanoraamaksi. Kuvassa linnuradan keskellä möllöttää Saturnus-planeetta.

Yö timelapse

Kun maisema on mukava ja linnunrata mukavasti maisemassa, voi myös harkita timelapsen ottamista. Timelapse koostuu sadoista kuvista, jotka on käännetty 30kuvaa/sekunti videoksi. Varsinkin linnunradan kanssa toimii erityisen hyvin kun se muuten on niin hidasta liikettä. Sain Afrikassa kuvattua kaksi hiukan yli 300 ruutua sisältävää linnunrata timelapsea. Jos tällaista lähtee kuvaamaan tulee ottaa huomioon seuraavat asiat. Jalustan tulee olla niin tukevasti paikallaan ettei se liiku millin sadasosaakaan vaikka tuulisikin, akun tulee olla täysi aloittaessa, muistikortissa tarpeeksi tilaa ja kuvien välissä oleva tauko mahdollisimman pieni, mutta kuitenkin riittävä, jotta kamera kerkeää puskuroida kuvan valmiiksi. Kameran rungossa ei aina ole valmiina toimintoa, joka automaattisesti nakuttaa kameraa tietyn väliajoin, mutta kameroihin saa myös ulkoissia lankalaukaisimia, jossa moiset säätömahdollisuudet ovat. Alla on kaksi videota, jotka kuvasin samoilla asetuksilla: 20mm, F2.0, 13s, ISO4000, kuvien väli 3s. Kuvien käsittelyn saa hoidettua onneksi siten, että käsittelee kuvan jostain keskivaiheilta ja kopioi editoinnit siitä kuvasta muihin kuviin. Tämän jälkeen kuvat exportataan ulos halutulla laadulla ja itse tein alla olevat videot Quicktime:n ”avaa kuvasarja” -toiminnolla ja valitsin kuvataajuudeksi 30fps (kuvaa sekunnissa).

Afrikan yössä

Kikkaileminen ja kuvien yhdisteleminen

Liian usein käy niin, että itse linnunrata on megalomaanisen hieno, mutta maisemassa on huomattavasti toivomisen varaa. Näitä kuvia voi aina käyttää kun kuvia haluaa yhdistellä. Kuvien yhdistelyllä tarkoitan siis sitä, että maisema ja taivas ovat eri kuvista. Parhaiten yhdistäminen onnistuu, kun maisemakuvakin on otettu pimeällä. Keskellä päivänvaloa otettua maisemaa on vaikea upottaa yötaivaaseen ilman, että kuvasta tulee epärealistinen. Kuvien yhdisteleminen on nyt sitten sitä photoshoppausta, josta kuulee puhuttavan. Kuvien yhdisteleminen toteutetaan erilaisia maskeja käyttäen. Komposiittikuvien teko on aivan oma lajinsa ja se vaatii aivan julmetusti opettelua ja silmää. Alla muutama esimerkki kuvien manipuloinnista ja yhdistelystä.

Yllä olevassa kuvassa on yhdistetty kaksi eri kuvaa. Toisessa on luolan suu, ranta ja yötaivas ja toisessa on tähtitaivas ja koralliluolan katto. Jälkimmäisestä kuvasta on otettu oikeastaan vain luolan yläosa, sekä lisäksi sitä on käytetty luolan sivujen materiaalina eli kuvasta on leikelty palasia, joista on vääntämällä ja kääntämällä muovattu Afrikan kartan mallinen 🙂 Idea tähän syntyi oikeastaan vasta koralliluolan suuaukon muodosta, joka muistutti etäisesti Afrikan alaosaa. Sitäkin tosin sitten hieman väänneltiin, jotta oikea muoto saatiin. Madagaskarin kohdalle päätin olla leikkaamatta reikää 🙂

Tämä kuva on muodostettu kolmesta eri kuvasta. yksi kuva oli pelkää linnunrataa ilman mitään muuta, toinen kuva oli maankamaralta otettu kuva Kilimanjarosta ja viimeinen kuva oli lentokoneen ikkunasta otettu pilvivaippa. Kuvien yhdistelyä tässä helpotti se, että kilimanjarokuvassa oli valmiiksi jo hento pilvirengas ympärillä ja taivaskuvan alareuna oli lähellä horisonttia ja vaaleni huomattavasti horisonttiin päin. Muutamalla maskilla ja väritasapainojen säätelyllä saatiin tällainen teos.

Lopullinen kuva on aina taiteilijan näkemys

Kukaan meistä ei tarkkaan voi tietää minkälaisia värejä tuolla satojen tuhansien valovuosien päässä oikeasti on. Tämän takia linnunsratakuvat ovat loppupeleissä aina taiteilijan näkemyksiä siitä. Tuskin koskaan näkee linnunratakuvaa, jota ei olisi käsitelty mitenkään. Aina korjataan valkotasapainoja, kontrasteja, värikylläisyyttä sekä lisätään jos jonkin näköisiä filtereita, jotka pimentävät pimeitä osia ja korostavat vaaleita osia. Aikalailla samoilla linjoilla kuitenkin käsittelyn kanssa mennään ja usein kuvat ovatkin melko samannäköisiä. Alla kuva minun näkemyksestä linnunradasta. Kuvassa on yhdistetty 32 kuvaa samasta kohdasta. Kuva on otettu keskellä Serengerin savannia, jossa ei ole lainkaan valosaastetta. Siksi pimeämmät kohdat ovat säilyneet melko mustina. Kuvassa voi hyvin erottaa erivärisiä tähtisumuja eli nebuloita. Etenkin punaiset nebulat erottuvat mukavasti.

Kuvien käsittelystä voisi kirjoittaa toisen yhtä pitkän kirjoitelman, joten en lähde sitä tässä sen enempää avaamaan. Sen verran voin sanoa, että jos kuvassa on paljon valosaastetta on kuvan käsittely huomattavasti monimutkaisempaa. Kuvat, joissa ei ole lainkaan valosaastetta on käsitelty muutamaa vipua vääntämällä kun yksityiskohtia ei tarvitse kaivamalla kaivaa esiin.

Onnittelut, jos jaksoit tänne asti. Elokuun loppupuolella Porkkalanniemeen voi tulla kyselemään lisää vinkkejä, jos jotain jäi auki. Ajattelin myös järjestää jonkinlaisen workshopin kohteessa, jos halukkaita kerääntyy tarpeeksi paikalle. Ja tarpeeksihan on vähintään yksi… Ja joka tapauksessa olen kohteessa 🙂 Hyviä yökuvaushetkiä <3

Olba

www.facebook.com/oosphotography

www.instagram.com/oos_photography