Collecting moments

Jo pienenä poikana luonto, eläimet ja seikkailut lähimetsissä olivat se minun juttu. Saatoin viettää koko päivän koiran kanssa metsässä kulkien, tai kesällä järvellä soudellen. Partio oli ykkösharrastus ja Ihmemies MacGyverin lisäksi jokainen Avara Luonto oli televisiosta katsottava.

Elämä kuitenkin vie mennessään ja harrastukset ja mielenkiinnon kohteet vaihtuvat, niin myös minulla, mutta luonto on silti pysynyt aina lähellä sydäntäni. Aikuisiän ja lasten syntymän myötä sitä vaan tekee itsensä monesti muka niin kiireiseksi, että perustarpeet unohtuvat. Oma rauha on kuitenkin löytynyt aina jostain muualta kuin kaupungin vilskeestä ja ihmismassojen keskeltä.

En muista kuinka monta vuotta siitä jo on, kun kipinä luonnossa liikkumiseen iski minuun oikein toden teolla uudelleen. Muistan kuitenkin sen korvia särkevän hiljaisuuden, jonka kohtasin nukkuessani ensimmäistä yötä yksin teltassa keskellä pohjoista korpimetsää. Muistan myös sen ensimmäisen aamun herätyksen, kun korppiemo piti poikasilleen päivän ensimmäistä oppituntia telttani vieressä. Olin onnellinen.

Siitä hetkestä lähtien elämääni on tullut mukaan niin kalastus, metsästys, kuin moni muukin ulkoiluharrastus. Olen sukeltanut, melonut, surffannut, lasketellut, maastopyöräillyt, jne.. Matkakohteet on valittu enemmän maisemien ja harrastusmahdollisuuksien mukaan, kuin kulttuurin tai yöelämän. Kaikkea on pitänyt kokeilla ainakin kerran ja moni laji on vain kokeiluksi jäänytkin, mutta yksikään elämys mitä olen näistä irti saanut ei varmasti tule koskaan unohtumaan.

Viime vuosien aikana minulle on tapahtunut paljon ja monia suuria elämänmuutoksia. Välillä on käyty aika syvälläkin ja itseensä on saanut tutustua täysin uudelta pohjalta. Kaikesta on hyvä ottaa opikseen ja nyt voi pitkästä aikaa taas sanoa, että elämä hymyilee. Mikä parasta olen löytänyt rinnalleni ihmisen, jonka kanssa jakaa tätä yhteistä taivalta ja yhteisiä mielenkiinnon kohteita, niin valokuvauksen, luonnossa liikkumisen kuin ihan koko elämän osalta. Kiitos rakas, että olet osa elämääni!

Yksi asia, joka kuitenkin on säilynyt kaikkien näiden harrastusten ohella, elämänmuutoksista huolimatta ja mielenkiinnon hyppiessä välillä aika villistikin paikasta toiseen, on intohimo valokuvaukseen. Kamera kulkee mukana kaikkialle ja nykyään moni asia tapahtuukin enemmän kuvaamisen ehdoilla.

Kuvaaminen on minulle tapa tallettaa muistoja. Kuvien myötä voin palata itselleni tärkeisiin hetkiin aina uudelleen ja uudelleen. Kuvat ovat myös keino kertoa tarinaa. Minulle kuvaamisessa tärkeämpää, kuin vain ottaa hyviä kuvia, on niiden sisältö ja kaikki ne tarinat, joita löytyy jokaisen kuvan takaa.

Menkää ihmiset ulos, yksin tai yhdessä, inspiroitukaa ja ennen kaikkea eläkää. Muistakaa myös ottaa kamera mukaan, missä ikinä seikkailettekaan.

Oheiset kuvat on otettu viikonlopun telttaretkeltä Porkkalassa. Aina ei tarvitse lähteä kauas, tunteakseen olevansa kaukana.