Dots, logs and zits

Noin viikko sitten oli ensimmäinen Ambassador-tapaaminen jossa kaikille osallistujille kerrottiin seuraavan viikon tehtävät. Oli mahtavaa nähdä kanssakilpailijat sekä etenkin kilpailijoiden monimuotoisuus. Kilpailijoita on ympäri Suomea, ja jokainen on jollakin omalaatuisella tavallaan erikoinen ja lahjakas. Joku kuvaa hevosia, joku maisemia, joku veden alla, ja joku extremeurheilua näin mainitakseni vain muutaman.

Tapaamisessa meille luennoivat Natalia Tolmatsova sekä Petri Mast, ja täytyy sanoa etten ole vähään aikaa puhkunut niin paljon intoa kuin tuon päivän  jälkeen! Lähdettyäni luennoilta mielessäni vilisi tuhat ideaa ja ajatusta siitä miten aikoisin toteuttaa tulevan viikon tehtävät. Seuraava ongelma oli karsia sieltä tuhannen idean joukosta ne kolme hyvää.

 

Ensimmäinen tehtävä oli potrettikuva itsestäsi sekä sen käsittely.

Tämä oli minulle vaikein tehtävä jonka jätin viimeiseksi toteutettavaksi. Mietin kaikkea aivan hullua mitä voisin tuoda kuvaan; kasveja kehoni ympärille, lapsuuden hassut lasit, vintage hattu, ja lista jatkuu loputtomiin. Lopulta päädyin hyvin pelkistettyyn sekä jopa jollain tavalla inhorealistiseen kuvaan. Inhorealistisuus on kiehtonut minua jo pidemmän aikaa, ja koska tehtävänantoon kuului myös kuvan käsittely, näin tässä mahdollisuuden harjoittaa myös kuvanmuokkaustaitojani.

 

 

Sen sijaan että olisin pynttäytynyt kuvaan ja silotellut ihoani meikillä, päätin jättää homman kokonaan photaroimiseksi. Halusin että kuva on sellainen että se näyttäisi käsittelemättömältä. Muotokuva tyypistä joka on juuri tullut suihkusta eikä mitään muuta.

 

BEFORE:

Huhhuh, onneksi olen sinut ihoni kanssa, muuten tälläisen julkaisusta ei tulisi yhtään mitään!

Kuten huomaatte, raakakuvassa näytän pikemminkin väsyneeltä, täplikkäältä tomaatilta kuin suihkun raikkaalta. Jotain oli siis tehtävä!  Kyseisen kuvan kanssa aloitin muokkaamisen Lightroomissa. Tein sävytyksen, kontrastin ja lisäsin hieman grainia.

Lightroomin jälkeen:

 

Lightroomista vein kuvan photoshoppiin jossa kävin ihon piste pisteeltä läpi poistaen suurimmat epätasaisuudet ihosta Clone Stampilla. Kun iho alkoi näyttää puhtaalta, viimeistelin ihon frequency separation tekniikalla jonka opin Phlearnin videolta. (Phlearn löytyy täältä) Heillä on myös valmis action jaossa sivuillaan joka nopeuttaa hommaa huomattavasti.

Olen pitkään käyttänyt Scott Kelbyltä oppimaani tekniikkaa, joka sekin on hyvä (Ohje siihen löytyy täältä) mutta frequency separationilla sain ihosta paljon luonnollisemman, eli vaikka se viekin vähän enemmän aikaa, on lopputulos sen arvoinen!

Tässä vielä behind the scenes-kuva siitä miten olen tehnyt valaistuksen. Tavoitin tasaisen ja pehmeän valon isolla octaboxilla. Vähän oli ahdasta!

Kuva on otettu Canonin 6D kameralla, linssinä Sigman 35 mm Art, asetuksilla f/8, 1/125 sec, iso 100. Kameran laukaisuun käytän Hähnelin kaukolaukaisinta joka on siitä super kätevä että sillä pystyy myös tarkentamaan kuvan.

 

 

 

Toinen tehtävä oli nimeltään Valo ja Varjo.

Valo ja varjo on aiheena ehkä hieman kulunut,  mutta myös sellainen jossa on loputtomat mahdollisuudet keksiä jotakin uutta. Tiesin heti alkuun että en halua toistaa vanhoja kuviani joihin lukeutuu mm. klassinen yhdistelmä tyttö ja sälekaihtimet, tahdoin luoda jotakin uutta ja mielenkiintoista. Kävin alkuviikosta Yayoi Kusaman näyttelyssä, ja siellä se iski: miksi kuvata viivoja kun voi kuvata pilkkuja!

Siitä seurasikin seuraava projekti: Pilkkujen tekeminen. Kävin ostamassa nipun pahvia ja aloin hommiin. Piirsin pahvit täyteen pilkkuja ja leikkasin pilkut irti mattoveitsellä. Ripustin pahvin jalustojen varaan ja suuntasin salaman sen lävitse ja aloin kokeilemaan miten valo käyttäytyy. Jotta sain pilkuista tarpeeksi tarkkoja, piti salama viedä yli 3 metrin päähän pahvista, ja pahvi mahdollisimman lähelle seinää.

Tästä kännykkäkuvasta näkee hyvin pahvin ja sen muodostamat valopilkut.

 

 

 

 

Yli kahden tunnin kokeilujen tuloksena syntyi tämä kuva. Käsittelin kuvan ainoastaan lightroomissa kääntämällä sen mustavalkoiseksi sekä buustaamalla muutamaa pilkkua. Poistin pahimmat finnit otsasta sekä terävöitin silmää. Muutin myös rajauksen neliöksi jolloin kuvasta tuli intensiivisempi.

Kuva on otettu Canonin 6D kameralla, linssinä Canonin 85mm/1.8,  asetuksilla f/9, 1/125 sec, iso 100. Salamassa on ollut kiinni kuuppa jossa pieni hunajakenno.

 

Kolmas tehtävä oli kuvata luontokuva.

Saimme inspiraatioksi tähän tehtävään videon jossa luonnossa kulkien kuvattiin kaikkea mitä eteen sattui. Otin kameran kouraan ja lähdin tutkailemaan luonnon erilaisia tekstuureja, ja olin ulkona niin pitkään että hyvä kun pystyi enää nappia painaa. Tähän tehtävään en kuitenkaan valinnut mitään kaunista macrokuvaa joka leikittelee bokehilla ja väreillä. Tämä kuva on kuva keinupuusta. Puusta jossa on keinunut isoisän isäni, isoisäni, isäni ja minä itse. Tätä puuta ei pitänyt kaataa, mutta väärinkäsitysten johdosta se kaadettiinkin. Kävin jo ensimmäisenä kuvauspäivänä ottamassa kuvan, mutta siitä ei hahmottanut tukkien kokoa jolloinka päätin ympätä itseni kuvaan seuraavana päivänä.

Juuri kun olin asettanut kameran paikoilleen ja kiivennyt puun päälle, alkoi aivan uskomattoman kaunis lumisade jonka onneksi sain taltioitua tähän kuvaan.

 

 

Myös tämän kuvan olen käsitellyt ainoastaan lightroomissa. Säädin väritasapainoa kylmemmäksi, sävytin kuvaa sekä lisäsin grainia ja terävöitin.

 

 

Tästä ennen-jälkeen-kuvasta näkee hyvin eron alkuperäiseen kuvaan josta hädintuskin erottuu ilmassa leijuvat lumihiutaleet.

Kuva on otettu Canonin 6D kameralla, linssinä Canonin 85mm/1.8,  asetuksilla f/13, 1/125 sec, iso 800.

 

 

Kisan ensimmäinen viikko on ollut hyvin mukaansa tempaava ja en malta odottaa mitä ensi viikko tuo tullessaan! Ensi viikon jälkeen kisasta karsiutuu puolet pois, jolloin jäljelle jää kymmenen. Pitäkääpä peukut pystyssä että tämä mimmi pysyy kisassa! Ensi viikon jälkeen minulla onkin lähtö Indonesiaan kuukaudeksi, ja lupaan että sieltä saisi aikamoista antia tämän kisa tehtäviin!

 

Näiden kuvien kuvaaminen tällä viikolla oli hyvin meditatiivista ja ihanaa, ja olenkin melko tyytyväinen kuvasaldoon. Ehkä vaikein tehtävä oli päättää kuvat jotka julkaisen, sillä kuvasin varsinki luontokuvatehtävää varten kymmeniä erilaisia kuvia joiden välillä pähkäilin. Mitä olette mieltä, teinkö oikeat kuvavalinnat? 🙂

 

Terkuin

Astrid Mannerkoski

Kotisivut

Oma blogi

Facebook