Who Gets The Goth – Making Of

Ambassador-kilvan kolmannessa päätehtävässä pääsimme toteuttamaan useammasta kuvasta koostettua komposiittikuvaa. Tässä postauksessa käyn läpi oman kuvani muodostumista vaihe vaiheelta.

Launtaina 8.4 kokoonnuimme Rajalan tiloihin kolmannen päätehtävän kuvauksiin. Tunnelma oli jännittynyt, koska tiesin että päivän aikana tullaan kuvaamaan malleja ja sudiokuvaaminen on edelleen itselleni melko vierasta. Päivä alkoi komposiittikuvamestari Antti Karppisen superkiinnostavalla luennolla. Alkuun Antti kertoi hieman taustoistaan ja siitä miten hänestä tuli hän. Luennossaan Antti kävi myös läpi komposiittikuvien muodostamista sekä kikkoja, joilla kuvien toisiinsa upottaminen onnistuu. Antti avasi muutamia masterpiecejään myös fotariin, ja niistä ilmeni selvästi mistä kaikesta lopullinen kuva koostuu ja mitä vaiheita lopputulokseen pääsy kussakin kuvassa vaati. Luennolla sain ainakin itse monia kullanarvoisia vinkkejä kohteiden syväämisestä eli maisemaan leikkaamisesta ja upottamisesta. Olin jo aikaisemmin toteuttanut muutamia komposiitteja, mutta Antin valottamat menetelmät opettivat erittäin paljon. Opin miten huomattavasti vähemmällä vaivalla pääsee heittämällä parempaan lopputulokseen.

Jossain vaiheessa luentoa paikalle saapui myös mallit, joita tehtävää varten oli tarkoitus kuvata. Toinen malleista oli sievä goottihenkinen Luuna (@luunaempathy) ja toinen Assasin Creedistä tutuksi Arnaude Dorianiksi pukeutunut cosplay-harrastaja (@arnaude_victoria_dorian). Heti tuolloin aloin mielessäni hahmotella kuvaa, johon kuvattavat mallit upottaisin.

Aika nopeasti päätin toteuttaa kuvan, jossa Arnaude (kuvan oikeassa laidassa) uhkaa aseella vasemmalta lujaa tulevaa ratikkaa, jonka alle kaatunut, polvensa loukannut Luuna uhkaa jäädä. Vaikea sanoa miten tähän päädyin. Halusin kuvasta superteknisen, jonka toteuttamisessa piti ottaa huomioon monia asioita. Tarkoitus oli kuvata ratikka hieman pidemmällä suljinajalla, jotta se kuvassa näyttäisi olevan vauhdissa.

Siipä kuvasin kummatkin mallit siten miten ajattelin niiden kuvassa olevan. Päävalon ajattelin olevan ratikan valot, joten asetin toisen salamavalon kuvan vasempaan laitaan. Sen lisäksi halusin mallien pukujen yksityiskohtia näkyviin, joten lisäsin toisen vähemmän voimakkaan valon mallejen oikealle puolelle. Alla kuvat, jotka valikoin lopulliseen komposiittikuvaani sekä hahmot osittaisine varjoineen leikattuina taustasta.

No… Suunnitelmat tuppaavat muuttumaan ja epäonnistuneen ratikkakuvaussession jälkeen päätin kehitellä jotain muuta. Syitä tähän oli muun muassa huono kuvausilma kuvauspäivänä, tyytymättömyys ratikkaspotiini sekä ratikan valot (joita kaikissa ei edes ole), jotka eivät ollet lähimäinkaan tarpeeksi kirkkaat toimiakseen kuvan päävalona. Lisäksi lopullinen kuva tuntui heti alkuun superahtaalta.

Helsingistä junalla Espooseen päin matkustaessani näin Keran kohdalla erittäin kiinnostavan täysin sotketun ja rikotun vanhan hylätyn tehtaan, josta innostuin erittäin paljon. Heti saman iltana otin vaimoni mukaan ja kiipesimme aitojen yli kuvauspaikalle. Paikka oli erittäin raffi. Aikamme siellä kierreltyämme löysimme kuvalleni sopivan taustan ja kuva alkoi hahmottua. Kuvan tuli olla tarpeeksi laaja, jotta koko hahmottuva tarina mahtuisi siihen, joten päätin hoitaa homman kuvaamalla taustan panoraamana. Jotta upotettavien hahmojen varjoista tulisi mahdollisimman aidot, päätin käyttää rakasta vaimoani kuvissa varjojen tekemiseen.  Otin siis jokaisesta kohdasta kaksi kuvaa:kuvan, jossa vaimoni oli varjontekijänä sekä kuvan, jossa oli pelkkä tausta. Alla esimerkki yhdistetystä kuvasta, jossa näkyy vain varjo ja hiukan kenkiä.

Lopullinen panorama muodostui kolmesta kuvasta, joista kahdessa oli hahmojen varjot ja vasemmassa laidassa oli goottia havittelevat ”hyökkääjät” (eli me itse). Alla yhdistetty panorama.

Myöhemmin tajusin, että tämän kisan äänestys tulisi olemaan äänestys, jossa äänestetään pelkkiä kuvia ilman että kuvan tekijää tiedetään. Tästä syystä minun piti poistaa itseni ”hyökkäjien” joukosta.

Kun panorama varjoineen oli valmis, siirsin leikatut mallit kuvaan mukaan. Alkuun ne näyttivät todella irrallisilta ja tummempaa taustaa vasten huomasin, ettei irtileikkauskaan ollut onnistunut ihan täysin. Lisäksi Arnon ase ei aivan osoittanut hyökkääjiä kohti, joten sitäkin jouduin distort -työkalulla muovaamaan.

Arnon sain istutettua paremmin taustaansa korjaamalla aluksi maskia, joka leikkasi hänet irti alkuperäisestä taustastaan. Sen jälkeen poistin hiukan valoa oikealta puolelta ja tummensin varjoa, koska taustan valo tuli pääosin vasemmalta etuviistosta. Tummensin myös hieman hahmoa kokonaisuudessaan sekä tein muutamia värikorjauksia. Alla before-after -kuvat, joista oikeanpuoleisessa on itseasiassa korjattu jo hieman taustan ja käden vääristymiäkin.

Luuna-gootille tein aikalailla samoja muutoksia kuin Arnollekin. Sen lisäksi tekaisin kikkailufiiliksissä kaatuneelle Luunalle polven kohdalle sukkahousurepeämän ja haavan. After-kuvassa olen jo poistanut itseni taustalta.

Tämän jälkeen vaihdoin taustaan hyökkääjiksi kuvastockista kaivamiani uhkaavan näköisiä huligaaneja. Huligaanit saivat ylleen maskin, joka poisti heidän värikylläisyyttään, maskin, joka tummensi heitä sekä maskin, joka toi heidän ympärilleen takaa/sivulta tulevan kirkkaan valon efektin. Tästä minulla ei valitettavasti ole before-after -kuvaa, koska olen ilmeisesti jossain vaiheessa liittänyt ne taustan kanssa yhteen. Myös yläikkunassa olevan hyökkääjän kouraan löytyi pienen etsinnän jälkeen AK47 -rynnäkkökivääri. Alla kuva siinä muodossa, jossa siirsin sen PhotoShopista Lightroomiin loppukäsittelyä varten.

Lightroomissa yritin pääasiassa korostaa vasemmalta tulevaa päävaloa ja sen luomia efektejä. Aluksi katsoin värimaailman ja kontrastin omaan silmään sopiviksi. Tämän jälkeen lähdin korostamaan valoa käyttämällä gradient filttereitä ja brusheja. Pääasiassa filttereissä oli miinusmerkkistä dehazea aika paljon. Tämä toi mukavasti ilmaan valon ja pölyn tuomaa efektiä, jota yritimme itseasiassa jo paikanpäällä toteuttaa perunajauhon kanssa. Paketillinen kiisselijauhoa meni kuitenkin täysin hukkaan. 🙂 Valontunnun lisäys upotti mallit taustaan mielestäni vielä paremmin muun muassa senkin takia, että Arnolla oli jo kuvauksissa tähtäyskäden yläosa huomattavasti valoisampi kuin mikään muu kohta. Alla vielä lopullinen kuva.

Kiitos Antille hienosta luennosta ja isoista opeista sekä Rajalan väelle kiinnostavasta tehtävästä!

Tehtävä oli mielestäni superhauska ja haastava. Näitä lisää. 🙂

Olli – @oos_photography