Iloni ja suruni keltaisessa sadetakissa

Kirjoitin ensimmäisessä kirjoituksessa, että toivon kilpailun myötä pääseväni kliseistä. Vedän sanani heti takaisin, sillä minähän pidän kliseistä! On yksi klisee, joka on taatusti suosikkini: keltaiset sadetakit.

Toisen kierrokseen haasteet kulkevat seuraavilla otsikoilla: Nauru & pitkä valotusaika. Koska vanha second hand -takkini on ollut tavaramerkkini pitkään, päätin ottaa sen elementiksi molempiin kuviin. Jos jaksaa katsoa pidempään, löytää kuvista monta muutakin toistuvaa elementtiä.

Nauru

Ständihommia Canonin järkkärillä. Usvainen ja harmaa, mutta upea Helsinki. Hietalahden tori ja taustalla ylväinä nousevat nosturit ja Jätkäsaari. Veikeästi mutkitteleva, punainen poijurivistö ja juuri yhtä riemukas tunnelma kuin kuvanottohetkellä oikeasti. Meinasin saada tulppaaneista naamaan ja tikahtua nauruun.

Pitkä valotusaika

Muutamaa tuntia myöhemmin vain minä ja ständi. Vaikeinta oli pysyä liikkumatta kovassa tuulessa. Vasemman yläkulman pisarat sopivat kuvaan hyvin.

Sama tausta, mutta päinvastainen, yksinäinen tunnelma. Kaupunginvalot ja illaksi autoillaan kotiin kaahaavat ihmiset. Pysähtynyt hetki ja lapasessa riutuneet kukat. Kahden keltaisen sadetakiin sijaan vain yksi.

-Henriikka
Blogi & Instagram

Henriikka Simojoki

Henriikka on omien sanojensa mukaan väsymätön projekti-ihminen ja armoton fiilistelijä Helsingistä. Hän on 26 –vuotias, jonka kiinnostuksen kohteita ovat taide ja matkustelu. Henriikan päivät kuluvat sosiaalisen ja digitaalisen median parissa. Henriikka työskentelee viestintäkonsulttina, jonka lisäksi hän pitää Aamukahvilla –blogia. Blogissaan hän käsittelee muun muassa kulttuuria, tyyliä, urheilua ja yllättäviä seikkailuja.