Komposiitti

Kun saimme Antti Karppiselta kolmanneksi päätehtäväksemme toteuttaa komposiittikuvan, tiesin heti että haluaisin tehdä kuvan, joka kertoo vahvan tarinan.

Olen Antin kuvista pitänyt aina, enkä pelkästään siksi että hän on mestari käsittelemään kuvia, vaan koska hänen kuvissaan on monesti myös tarina todella vahvasti läsnä.

Komposiittikuvia voi varmasti toteuttaa yhtä monella tavalla, kuin on tekijöitäkin, eikä mikään tapa ole toista oikeampi tai parempi.Kuvien  yhdisteleminen, eri elementtien ja perspektiivien hyödyntäminen luo lähes rajattomat mahdollisuudet.  Vain mielikuvitus on rajana.

Itse en juurikaan komposiittikuvausta ole harrastanut. Joissakin tilanteissa olen käyttänyt eri ruutujen yhdistelemistä, käytettävissä olevan kaluston, tai kuvauslokaation aiheuttamien rajoitusten kiertämiseksi. Pääsääntöisesti kuitenkin kaikki kuvani ovat sellaisia kuin ne kameran linssin läpi olen nähnyt. Vaikka käsittelenkin toisinaan kuviani aika rankallakin kädellä, koitan silti pitää ne myös mahdollisimman totuuden mukaisina. Pienet epätäydellisyydet tekevät mielestäni kuvasta vain elävämmän  ja kertovat osaltaan kuvan tarinaa.

Antti toi mukanaan kaksi mallia, jotka jokainen sai vuorollaan kuvata Rajalan tiloihin pystytetyssä pop-up studiossa. Tässä vaiheessa suuri kiitos upeille malleille @lunaemphaty ja @arnaude_victoria_dorian! Jompaa kumpaa, tai molempia malleista piti sitten käyttää lopullisessa kuvassa. Halusin ehdottomasti käyttää vain omia kuviani lopullisen kuvan rakentamiseen ja jättää netin kuvapankit tässä kohtaa hyödyntämättä. Tavoitteenani oli säilyttää kuvassa myös oman tyylini ja tuoda tässäkin aiheessa luonto vahvasti läsnä.

Mitä sitten saadaan aikaiseksi, kun yhdistetään Suomalainen keväinen mäntymetsä, goottityttö ja korppi, La Gomeralla kuvattuun maastopalon polttamaan laakeripuumetsään? Kuvan näette alla, mutta minkälaisen tarinan se juuri sinulle kertoo?  

@malminenmikko