Nakkikastiketta, kiitos

Mä oon varmaan maailman tylsin, laiskin ja aikaansaamattomin ihminen. Koko ympäröivä maailma on täynnä urallaan menestyviä, tehokkaita, onnellisia sushia syöviä ydinperheitä. Niitä, joiden lapset puhuvat ranskaa, pelaavat golfia yhdeksänvuotiaina ja suunnittelevat omaa verkkokauppaa ennen yläastetta. Ja sitten on minä. Vuokra-asunnossa asuva yh-toimistopirkko, jonka vapaailta kuluu Netflixiä tuijottaen.

Ajan henki on menestys. Vaatimuksia hyvään elämään määritellään kaikkialla ja niitä toitotetaan yhä nuoremmille. Ollaksesi hyvä vanhempi, olisi suotavaa, että vauvasi osaisi uida ennen 1-vuotissynttäreitä. Päiväkoti on tietenkin erityispäiväkoti, jossa lapsesi lahjakkuutta tuetaan kaikin mahdollisin keinoin. Vain reilun 500 euron kuukausimaksulla, kielikylvyllä tottakai. Sama tahti jatkuu, ja koulukin valitaan sen mukaan, kuinka montaa eri vierasta kieltä siellä voi opiskella kuudenteen luokkaan mennessä. Yläasteella pitää olla jo varma mihin suuntaan on tähtäämässä, huippuviulistiksi vai ammattiurheilijaksi. Ja elämän isot tavoitteet olisi hyvä tietää lukioon mentäessä, jotta preppaus yliopistoon voi alkaa. Tällä kaavalla olet valmis menestyjä. Jos kantti kestää olet stara, jos ei, olet luuseri.

Kun täydellinen elämä on luotu, on aika näyttää se maailmalle. Ei muuta kuin sosiaalinen media laulamaan! Siellä voi esitellä design huonekaluilla sisustettua omistusasuntoa, kaikkia lasten kahdeksaatoista eri harrastusta, kunniamainintoja esimiehiltä ja tietenkin niitä ratkiriemukkaita gourmet-illallishetkiä ystävien kanssa. Elämä on vaan niin ihanaa.

Tällä kaikella rakennetaan mielikuvaa täydellisestä elämästä. Nykyään tähän pestiin palkataan jopa ammattikuvaajia, jotka saavat tallennettua juuri ne oikeat hetket. Aika harvoin kukaan uskaltautuu kertomaan todellisesta arjesta. Olisihan suorastaan häpeällistä postata kuvia kattauksista, jossa nakkikastike tarjoillaan kattilasta ja kovia kokenut Oivariini-paketti tönöttää itsekseen pöydällä.

Tuota täydellisyyttä on helppo ihailla ja sorrun siihen aika ajoin itsekin. Huomaan vertaavani elämääni ja tekemisiäni tähän sometodellisuuteen. Kuitenkin aito onnellisuus ja ilo syntyvät mulle tärkeistä asioista ja on täysin turhaa kokea huonommuutta vertaamalla elämäänsä niin sanottuun täydelliseen maailmaan.

Totuus on, että mä olen nakkikastikenainen! Tavallinen, arkisista asioista nauttiva peruspirkko. Tää mun tavallinen elämä maistuu hyvälle; 40 tunnin työviikko, vuokralla asuminen ja ihan tavallinen arki on täysin ok. Koristreenejä, läksyjentekoa, siivousta, sisustamista, bloggausta, iso kasa Netflixiä ja irtokarkkeja, ja satunnaisia brunsseja perheen kanssa. Siitä on mun onni tehty.

Haluankin rohkaista meitä kaikkia elämään omannäköistä elämää ja nauttimaan siitä täysillä. Vaikka se useimmiten olisikin juuri sitä nakkikastiketta ;).

Oikein iloista viikkoa kaikille!