Nuuksiossa Daniel Taipaleen kanssa

Se oli sitten siinä. Viimeinen tehtävä ja viimeinen mentori.

 Olipahan viikonloppu. Rajala Ambassador -kilpailu alkaa olla lopuillaan ja saimme Astridin kanssa viimeisen tehtävänannon. Mentorina oli Daniel Taipale, joka on yksi Suomen suosituimmista instagrammaajista. Hänen feedinsä täyttyy mitä upeimmista kuvista ja yleensä niitä jää ihailemaan pidemmäksi aikaa. Perjantaina saimme kuulla jännittäviä tarinoita ja kommelluksia kuvien takaa. Mielestäni on niin kiehtovaa kuulla mistä ihmiset ovat lähteneet ja päätyneet nykyiseen pisteeseen. Daniel oli erittäin miellyttävä nuori mies ja tehnyt paljon töitä menestymisensä eteen. Arvostan todella paljon ihmisiä, jotka ovat painaneet sata lasissa eteenpäin ja tehneet kaikkensa unelmiensa toteuttamiseen.

 

 

Lauantaiaamuna lähdimme kukonlaulun aikaan kohti Nuuksion kansallispuistoa ja pakko myöntää, että muutama perhonen lenteli vatsassa. Olihan se jännittävä tilanne, kun on koko vuoden antanut kaikkensa ja pian kaikki on ohi. Onneksi meillä oli hyvä porukka liikkeellä ja rento fiilis säilyi koko matkan ajan. Ilma ei ollut mitä parhain, mutta se ei häirinnyt ketään. Ei edes Tuomasta, joka oli mallinamme ja joutui periaatteessa tekemään mitä pyysimme ;). Onneksi olin pukeutunut lämpimästi ja keltaiset Crocsin kumpparit pääsivät tosi toimiin.

 

 

Olimme tosiaan saaneet tehtävän selville perjantaina ja kuvat piti ottaa lauantaina. Muiden mentorien kanssa meille on suotu pari viikkoa aikaa toteuttaa kuvat, mutta tällä kertaa armoa ei annettu. Kuvat oli saatava kerralla purkkiin. Tämä ei tietenkään helpottanut jännitystä yhtään vaan päinvastoin. Onneksi olin edellisenä iltana miettinyt tarinan valmiiksi ja sen pohjalta oli helpompi lähteä ottamaan kuvia. Tämä vuodenaika ei tosin ole kaikista kaunein, jos ajattelee maisemakuvausta, mutta sillehän ei voinut mitään. Toisaalta karu voi olla kaunista ja löytyyhän harmaastakin eri sävyjä.

 

 

Aika meni hurjan nopeasti ja meidän piti olla alunperin takaisin kaupungissa puolen päivän aikaan. Aikataulu kuitenkin venyi ja huomasimme popsivamme makkaraa vielä kahdentoista aikaa. Hyvässä seurassa yleensä unohtaa ajankulun. Tottakai pysähdyimme myös monta kertaa eri kohdissa ja otimme kuvia sekä toteutimme visioitamme. Daniel vastaili kysymyksiin ja sparrasi muutamien juttujen kanssa. Mun mielestä on ihanaa, ettei tarvitse tuntea oloaan tyhmäksi, vaikka kyseleekin hyvin yksinkertaisia kysymyksiä. Daniel tietää varmasti kaiken valokuvaamisesta, mutta silti hän jaksoi auttaa jokaisessa käänteessä. Mielestäni tyhmiä kysymyksiä ei edes ole, mutta joidenkin kanssa voi kaikesta huolimatta urpo olo. Tiedätte varmasti mitä tarkoitan!

 

 

Kiitos Daniel, Tuomas ja Astrid aivan mielettömän kivasta sekä inspiroivasta päivästä! Nyt ei muuta kuin editoimaan viimeisiä kilpailukuvia ja jännittämään lopputulosta. Tsemppiä meille Astrid ;).

Terkuin,

Samira