PELKO

Pelko, sinä perkele.

Sut esiteltiin mulle jo pienenä.

Aistit saman tien, että saat musta hyvän kaverin.

Olit ovela, mutta sehän oli tarkoituskin.

Lohdutit, syleilit ja viekottelit niin kauan kunnes olin kokonaan sun.

Kietouduit ympärilleni. Joka päivä tiukemmalle ja tiukemmalle.

 

 

En pystynyt enää hengittämään.

Sä tunkeuduit mun sieluun.

Et myöskään ollut mikään tavallinen vaan sellainen, joka sai kädet tärisemään.

Sellainen, joka sai sydämen tykyttämään tuhatta ja sataa.

Sellainen, joka vei jalat alta.

Et koskaan jättänyt mua, tulit aina takaisin.

Se varmaan tekikin susta niin koukuttavan.

 

 

Nyt en jaksa enää.

37 vuotta on pitkä aika kulkea käsi kädessä.

Tiedän, ettei sullakaan ole hyvä olla, koska et pysty hallitsemaan mua.

On aika rikkoa kahleet ja päästää irti.

Mennä omia polkuja.

Hyvästi.

Ei tule ikävä. Sen tiedän.

 

Mulla tuli heti tehtävänannon jälkeen vahva visio, että halusin kuvata tunnetta, joka on ollut läsnä elämässäni lapsuudesta lähtien. Kuvien on tarkoitus saada katsojan näkemään tarinani ilman sanoja ja aistimaan fiiliksen, jota olen tuntenut.

 

Ensimmäisessä kuvassa halusin kuvata sitä ahdistuneisuutta, kuristavaa tunnetta ja väsymystä, jota pelko on vuosien varrella aiheuttanut. Se on vienyt aika ajoin voimat ja sitä fiilistä on vaikea pukea sanoiksi. On ollut hetkiä jolloin järjellä ei ole pystynyt ajattelemaan vaan tunne on vienyt mennessään. Olo oli tyhjä.

Toisessa kuvassa halusin tuoda pelon esiin ja näin sen mielessäni hahmona, hieman epäselvänä. Pelko tuli aina takaisin, ei kysellyt vaan ilmaantui just silloin kuin huvitti. Ovi oli aina auki.

Viimeinen kuva on otettu hautausmaalla. Tässä kohtaa kahleet ovat katkaistu, pelko haudattu ja päästetty irti. Halusin myös pitkällä tiellä kuvastaa sitä matkaa, joka on edessä. Kaikki ovet ovat avoinna ja tulevaisuus edessä.

 

Käytin Nikon V1 3 ( 10-30mm 1:3.5-5.6 ) kameraa kahdessa ensimmäisessä kuvassa ja viimeisessä kuvassa Canon EOS 6D, Macro 100mm ( 1:2.8 ). Kuvausapuna toimivat mm. tyttäreni, maalarinteippi, taskulamppu, ystäväni sekä hänen mummon vanha jalkalamppu. Kuvanmuokkaukseen käytin Photoscape- ohjelmaa.

Kiitos Maija kameran lainaamisesta. Kiitos tyttärelleni, ystävälleni ja perheelleni kaikesta tuesta. Erityisesti pikkusiskolleni, joka tsemppasi ja uskoi muhun loppuun saakka. Love you.