Täydellistä auringonlaskua metsästämässä

Luonnossa liikkuminen – nasueinaria stressimahalle

Ensimmäinen päätehtävämme Rajalan Ambassadoreina liittyi sisällöntuottamiseen. Tarkoituksena oli kirjoittaa jostakin ajankohtaisesta ja itseä puhuttelevasta aiheesta. Mediassa käsitellään nykyään paljon stressistä aiheutuvia vatsavaivoja eli stressimahaa ja sen hoitoa. Luonnossa liikkuminen ja siellä ajan viettäminen  ovat mielestäni erittäin kovanluokan laitataklauksia  edellämainitulle ongelmalle. Kesäisin retkeily ja luonnossa liikkuminen on huomattavasti yleisempää, jonka vuoksi vapaan ja sopivan telttapaikan löytäminen kauniilta paikalta saattaa tuottaa hankaluuksia. Uusimman tehtäväannon innoittamana päätimme lähteä viettämään ystävänpäivän aattoiltaa ja yötä ei-niin-talviseen Porkkalanniemeen. Sääennuste näytti siltä, että auringonlaskusta tulisi maaginen. Silti jostain syystä tilaa oli hyvin ja teltta saatiin paalupaikalle.

Tämän blogitekstin tarkoituksena on innostaa kaikkia (etenkin niitä, joita stressimaha  tuppaa vaivaamaan) liikkumaan luonnossa ja retkeilemään myöskin talvella. Pyrin myös tarjoamaan luonnossayöpyjille kullanarvoisia kantapään kautta opittuja niksejä.

Valmiiksi pakattu rinkka on helppo heittää selkään

Yön yli retkelle talvella lähtemisessä on aina omat niksinsä ja pelkkä rinkan pakkaaminen saattaa nostaa stressilevelin niin korkealle, että kokonaistilanteessa voidaan päästä enää maksimissaan siihen mistä lähdettiin. Etenkin, jos lähteminen edellyttää riipaisevan massiivisia kalustohankintoja. Talviretkeilyä kannattaakin lähteä harjoittelemaan silloin kun sääennuste lupaa hieman lämpimämpää, muttei kuitenkaan mene plussan puolelle. Retkelle on kuitenkin huomattavasti helpompi lähteä, mikäli rinkat on jo valmiiksi mahdollisimman pakattuna. Rinkka voi olla jopa niin pakattuna, ettei mukaan tarvitse lisätä kuin helpommin pilaantuva ruoka, kuten maidot ja lihat… Ja keksit, jos haluaa syödä kokonaisia keksejä avaamattoman paketin sisältä löytyvien murusten sijaan.

Ruoka maistuu paremmalta ulkona

Ruoanlaittomahdollisuudet avotulella ja trangialla ovat loppujen lopuksi yllättävän monipuoliset. Meillä kalaa syödään ehkä kerran kahdessa viikossa, mutta silti melkein joka kerta kun retkeilemään lähdetään, mukaan tarttuu lohta ja savustuspussi. Nekin harvat kerrat kun lohi jää kauppaan, johtutuvat siitä, että edellisestä savustamisesta on vain muutamia päiviä. Perinteisten retkeilyeväiden aatellin lukeutuvat pussipastat, tonnikala, nötkötti, puuro, lasten pussismoothiet, näkkärit, suklaa, kahvi ja kaakao. Näillä ja jopa vain muutamilla noista pärjää kairassa vaikka viikon, mutta etenkin jos lajin parissa tulee vietettyä enemmänkin aikaa ja retkelle lähdetään hieman pulleammalla asenteella, voin suositella kokeilemaan muunmuassa kuivattua jauhelihaa ja sen sekoittamista esimerkiksi hawaijin pataan. Myös esimerkiksi pestokanapastan tekeminen tuoreista raaka-aineista toimii huomattavan hyvin. Lyhyille retkille, jossa rinkan paino ei ole kynnyskysymys, voi ruokalistan suunnitella melkeimpä samalla periaatteella kun normi kotiviikonloppuna. Supersuosion saavuttanut siemennäkkäri kanttarellivoilla, goudalla, savulohella ja ruohosipulilla saa naapuritelttakunnat takuuvarmasti kateellisiksi. Combo on lisäksi täysin FODMAP:n mukainen ja stressimaha kiittää.

Retkille ja vaelluksille on mielestäni aika turha raahata mitään kirjaa kummempaa tekemistä mukaan. Suurin osa ajasta menee kuitenkin leirin ylläpitämiseen, ruoan laittoon ja erilaiseen askarteluun ja ympärillä vallitsevan ihmettelemiseen. Ja jos aikaa jää niin esimerkiksi telttasaunan tekemistä ei kukaan voi suositella liikaa. Hyvän telttasaunan jälkeen oma sauna vain saattaa jäädä hetkeksi erittäin vähäiselle käytölle.

Kamera coolisti kaulalla

Oma ilmiömäinen kykyni nollata pää luonnonrauhassa liittyy vahvasti kameraharrastukseen. Melkein aina kun lähtö retkeilemään lähestyy, mielessäni kehittyy tiettyjä kuvia, joita haluan matkalla toteuttaa… ja jos ihan totta puhutaan, niin joskus koko reissu ja sen ajakohta on suunniteltu muutaman ”täytyy saada” -kuvan perusteella. Joka tapauksessa vaellukselta palatessa kuvia on yleensä moninkertainen määrä verrattuna siihen joukkoon mitä lähdettiin ottamaan. Luonnossa sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, varsinkin, kun sille osaa avata silmät. Näitä tapahtumia ei voi suunnitella eikä sen enempää ennustaakkaan etukäteen eli kameraa kannattaa pitää lähellä (esim. coolisti roikuttaa kaulalla) ja vara-akkuja vyölaukussa selänpuolella. Maanantai-illan auringonlasku oli häkellyttävän kaunis.

Kodin pystyttäminen luontoon

Parasta retkillä ja vaelluksilla on mielestäni leirielämä kaikkine sen tuomine haasteineen ja mukavuuksineen. Luonnossa tulee lähestulkoon poikkeuksetta nukuttua paljon, syötyä säännöllisemmin ja ylipäätään rauhoituttua. Stressileveli tippuu tippumistaan. Varsinkin pitkillä vaelluksilla leirin käytännöllisyys korostuu huomattavasti, kun pitää varautua lumeen, sateeseen, tuuleen, ruoan sijoitteluun auringon ja eläinten varalta sekä muihin mahdollisiin yllätyksiin. Leiriä pitää siis jatkuvasti korjailla ja ehostaa. Lyhemmillä retkillä mukaan voi ottaa huomattavasti enemmän leirielämään liittyviä mukavuuksia. Muun muassa Putouksen uusimman jakson katsominen pädiltä bluetooth -kaiuttimen kanssa illalla teltassa karkkia napostellen on erittäin ainutlaatuinen kokemus.

Motonetin myrskylyhty (7.90e) on pettämätön tunnelmanluoja. Ja jos vertaa otsalampun valoon on myrskylyhdyn valo huomattavasti laajempi sekä vähemmän päänsärkyä ja epileptisiä kohtauksia aiheuttava. Jo pelkästään valopetroolin tuoksu on jotain erittäin maagista. Toinen jo perinteeksi muodostunut tunnelmanluoja on lettukestit luonnossa. Kaupasta saa erittäin halvalla lettujauhosekoituksia johon sekoitetaan vain vesi/maito. Porkkalassa lettuksestit vietiin niinkin pitkälle, että letun käännön jälkeen päälle tiputeltiin suklaata ja lopuksi päälle suhautettiin aimoannos sitä aitoa ja oikeaa ponnekaasukermavaahtoa.

Makuualusta ennen kaikkea

Kesällä retkeily ei aseta mitään sen kummempia vaatimuksia kalustolle. Luonnossa pärjää hienosti Clas Ohlsonin teltalla ja samaisen putiikin makuualustalla ja -pussilla. Kelien kylmentyessä ja olosuhteiden muuttuessa rankemmiksi kannattaa kalustossa kiinnittää huomiota erityisesti tiettyihin kohtiin. Useimmiten kiinnitetään huomiota makuupussiin ja sen comfort-arvoihin. Oma kokemukseni kuitenkin on, että kun makuualustan valintaan panostaa enemmän niin pärjää huomattavasti kevyemmällä pussilla. Omassa pussissani mukavuusraja on 0-astetta ja siitä huolimatta mukavuus on ollut kaukana jopa 5-asteessa. Ilmauntuvatäytteisen makuualustan hankinnan jälkeen on olo ollut erittäin mukava jopa pikkupakkasilla, vaikka olen käyttänyt pussiani puolittain auki peittona. Toinen mihin kannattaa kiinnittää huomita on kaasun valinta, mikäli omistaa kaasukäyttöisen retkikeittimen. Jos haluaa, että myös kylmemmillä keleillä pullosta tulee kaasua, kannattaa ostaa sitä ”talvikaasua”… eikä kannata pitää pullon pohjaa lumella eikä muullakaan kylmällä alustalla.

Viimeisenä vinkkinä: Sitä kaakaota ja etenkin lettua suklaalla ja kermavaahdolla iltapalana kannattaa ehkä miettiä tarkemmin, jos omistat stressimahan…

Elämäni ensimmäinen virallinen blogikirjoitus on nyt kirjoitettu ja kivaa oli! Oikein antoisia retkiä kaikille ja muistakaa pitää silmät auki luonnossa… ja kääntää pää pois jos eteen tulee ylläolevan tyyppinen ennustamaton luonnonilmiö 🙂

Lisää kuviani ja kokemuksiani löytyy myös täältä.

-Olli Sorvari